JOHTAJUUS NÄYTTÄMÖLLÄ

Päivi Rahmel

JAETTUJA TARINOITA JA ELÄVÄÄ REFLEKTOINTIA

Johtajuus on alati monenlaisten haasteiden ja tarpeiden kohteena. Muuttuvat ja kompleksiset kysymykset työelämän arjessa tarvitsevat peilauspintaa ja johtaja hyötyy voidessaan reflektoida omia mietteitään vertaistensa kanssa.

Johtosävelet koulutuksessa on lanseerattu toiminnallinen käyttöliittymä johtajuuden kysymysten yhteiseen pohdintaan. Osallistujilla on ollut mahdollisuus jakaa työssään kohtaamiaan kokemuksia, kysymyksiä, ristiriitoja ja kokonaisia episodeja tai tarinoita. Nämä jaetut narratiivit on näyttämöllistetty tarinateatterin menetelmin yhteiseen peilaukseen. Allekirjoittanut on toiminut alan pioneerina ja mietteet tähän työtapaan liittyen kumpuavat h 30-vuotisesta taipaleestaan menetelmän aktiivisena kehittäjänä.

TARINATEATTERI TOIMINNALLISENA PEILAUSPINTANA

Tarinateatteri on improvisaatioon perustuvaa teatteria, jossa joko paikalla oleva ryhmä tai paikalle kutsuttu ammattilaisryhmä luo kerrotuista asioista hetkessä rakentuvan kokonaisuuden, näyttämöllisen tulkinnan tapahtuneesta. Ohjaaja antaa rakenteen esityksille tai opastaa kokemattomia tekijöitä näyttämökuvien toteuttamisessa. Kertoja ja yleisö saa näin mahdollisuuden tarkastella henkilökohtaisia ja yhteisiä asioita hieman etäämmältä. Tämä näyttämöllä tapahtuva asioiden ja ilmiöiden ulkoistaminen tuottaa usein kokemuksen jaetusta todellisuudesta, johon liittyviä tapahtumia on antoisaa tutkia ja reflektoida erilaisista näkökulmista (Rahmel, 2008).

Työtapa ei johdata suoraan ongelmien ratkaisuun, vaan toimii epäsuorasti kerronnan kautta. Usein kerronta tuottaa uuden kertojan, joka jatkaa edellistä teemaa omalla tarinallaan. Uusi tarina vastaa monesti edellisen kertojan esiin nostamaan kysymykseen tai syventää aiheen käsittelyä jollakin uudella aiheeseen liittyvällä näkökulmalla. Ihminen löytää vastauksia monesti jo jakaessaan ajatuksiaan ja hyötyy joka tapauksessa muiden kokemuksien kuulemista yhteisten aiheiden ääreltä. Vahva kuulluksi ja nähdyksi tuleminen monenlaisten kokemusten äärellä on itsessään voimauttavaa ja auttaa itsensä tai todellisuuden hyväksymiseen uutta luovalla tavalla (Rahmel, 2008).

EMPATIA HERÄTTÄÄ ITSEMYÖTÄTUNTOA

Itsensä hyväksymistä ja elettyjen tilanteiden hyväksymistä tukee esiintyjien, tarinateatterinäyttelijöiden empaattinen työote. Empaattinen kohdatuksi tuleminen voi herättää itsemyötätuntoa. Sitä on tärkeää oppia tuntemaan ja vaalimaan, sillä se on yksi olennainen edellytys työssä jaksamiseen ja kannustavan ilmapiirin rakentumiseen. Empaattinen lähestyminen auttaa myös yhteyden saamista itseen, joka saattaa työkiireiden seassa ohentua. Itseensä yhteydessä oleva henkilö voi paremmin, pystyy kiireenkin keskellä miettimään päätöksiään rauhassa ja olemaan läsnä niin itselleen kuin työyhteisölleenkin (Neff, 2011).

AMMATTILAISET TAI KOULUTUSRYHMÄ ITSE TARINATEATTERINÄYTTELIJÖINÄ

Johtajuuden näyttämöllä käytössä on ollut allekirjoittajan ohjaama tarinateatteriryhmä FoxTrott, jolla on mittava kokemus tarinateatterin erilaisilta sovellusalueilta. Kun ammattilaisryhmä toimii peilaajana, yleisön tehtävä on aiheiden antaminen ja yhteinen katsominen. Joissakin tapauksissa improvisaatioon voi heittäytyä myös paikalla oleva ryhmä. Tämä versio vaatii hieman suurempaa rohkeutta itsensä alttiiksi asettamiseen. Jos sellainen on ryhmälle mahdollista, työtapa tarjoaa vahvan elämyksellisen yhteistyön ulottuvuuden. Rooleihin asettumisen myötä syntyy usein kokemuksellista viisautta tutkittaviin tilanteisiin. Kumpikin vaihtoehto herättää yhteisen ajattelun ja tunteiden jakamisen kautta löytyvän informaation tunnistamisen.

JAKAMISEN HAASTEITA

Johtaja on yleensä tottunut työasioihin liittyvään vaitioloon. Monelle johtajalle on kunnia- asia selviytyä tehtävistään yksin. Epäonnistumisia voi olla vaikea myöntää edes itselleen saati sitten kenellekään toiselle. Tarinoiden jakaminen luottamuksellisessa ilmapiirissä voi helpottaa kynnyksen ylittämistä myös keskeneräisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kohtaamiseen. Omien tai toisten, osin yhteisten mokien jakaminen ja huumorinkin avuksi kutsuminen on tuottanut Johtosävelien Johtajuuden näyttämölle hulvattomia itsereflektion hetkiä ja katharttisia oppimisen oivalluksia.

Oman tarinan jakaminen, omistaminen ja vaihtoehtoisten toimintamallien näkeminen tarinateatterinäyttämöllä voi rohkaista johtajaa uusien asioiden ja muutosten keskellä. Tarinallisen ajattelun ja kokemusten tarinallistaminen tuo myös vaihtelua usein vankkaa loogis-analyyttistä ajattelua vaativaan työhön (Bruner, 1986,1990).

Lähteet:

Bruner,J. (1986), Actual minds, Possible words. London: Harward University.

Bruner, Jerome. (1990). Acts of meaning. Cambridge, MA: Harvard University Press. 

Fox, J. 1994. Acts of Service. USA: Tusitala Publishing.

Ketonen, P. (2006), Kohti Morenolaista pedagogiikkaa. Kandidaatin tutkielma. Helsingin yliopisto.

Ketonenl,P. (2008), Kokemuksia psykodraaman ja tarinateatterin pedagogisesta soveltamisesta kohti sosiodynaamista oppimista. Pro Gradu. Helsingin yliopisto (Pro-gradu tutkielma: Päivi Ketonen 2008, Helsingin yliopisto)

Neff,K. (2011). Suom.Kielinen,T. Self Compassion. Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Books on Demand GmbH.

Salas, J. 1999. Improvising Real Life. New York: Tusitala publishing. 

Kirjoittaja:

Päivi Rahmel on Metropolian kulttuuripalveluiden lehtori ja toinen Metropolian kulttuurialan johtajakoulutuksen vastuuvetäjistä. Hän on kasvatustieteen maisteri kasvatuspsykologian alalta ja hänellä on pitkä kokemus draamallisten työtapojen kouluttamisesta, soveltamisesta ja organisaatioiden kehittämisestä. Päivi on psykodraama-ja tarinateatterikouluttaja TEP (trainer, educator and practitioner) ja STOry:n hyväksymä työnohjaaja sekä Suomen Coaching- yhdistyksen jäsen. Hän toimii myös Ihmissuhdetyö ry:n hallituksen puheenjohtajana ja Kasvunpaikka Oy:n kouluttajana. Vuorovaikutukseen liittyvät asiat ja tarinallinen ajattelu ovat hänen osaamisensa ydintä.