Petri Aarnio
Taideoppilaitosten rehtoreille suunnatun Johtosävelet 2.0 -koulutuksen lähiopetusjakso oli juuri käynnissä, kun korona-epidemiasta tuli kriisi Suomessakin. Jakson toisen päivän aamuna (kyllä, se oli perjantai ja 13. päivä) oli mahdotonta keskittyä muuhun. Koska “Dialogi ja vuorovaikutus” oppilaitoksen toimintakulttuurissa oli teemana, pureutuminen tilanteen arviointiin vertaisten kanssa oli luonnollista.
Metanoia-instituutin kouluttaja Jukka-Pekka Heikkilän aiheena oli Dialogi ja systeemisyys . Systeemisyyden teema sai yhtäkkiä karmealtakin tuntuvaa konkreettista esimerkkiä elävästä elämästä: Globaali tilanne hyökyy pieneen valtakuntaamme, lainehtii yhteiskuntaan, sen osasiin, meidän vaatimattomiin organisaatioihimme ja valuu sen vaikutuspiirissä oleviin yksilöihin ja heidän perheisiinsä. Kaikki, mikä ei oikein ollut aiemmin ollut näkyvää, alkoikin muuttua näkyväksi.
Taideoppilaitosten rehtoreiden yhteisessä arvointituokiossa pyrimme hahmottamaan tilannetta ennen ratkaisuihin pyrkimistä. Käytimme apuna kysymyksiä:
- MItkä ovat ydinkysymyksiä?
- Mitä huolia tilanne tuo?
- Mitä tosiasioita minä tiedän?
- MItä minä en tiedä, mitä minun pitäisi tietää?
- Miten opin tietämään, mitä minun pitäisi tietää?
- Mitä ratkaisuja voin etsiä?
Saimme kirjattua asioita useiden fläppitaulullisten verran. Osa asioista vanhentui iltapäivään mennessä ja toisiin odottelemme vastauksia vielä pitkään.
Kohti muutosta
Totutut “Näin meillä aina on tehty” -ratkaisut eivät toimi epätavallisessa tilanteessa. Esillä pitämämme asiat eivät enää olekaan yhtä olennaisia kuin pinnan alla olevat tavat ja tottumukset, epäluulot ja pelot, joilla reagoimme eteemme tuleviin asioihin. Emme voikaan enää toimia samalla tavalla.
“Eilisen ratkaisu on tämän päivän ongelma”. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä minun on vaikea hyväksyä, etten voi itse vaikuttaa kovinkaan moneen asiaan. Minun on hyväksyttävä voimattomuuteni. Tällä kertaa koronan edessä. On vain hyväksyttävä minusta johtumaton tilanne, hahmotettava se ja mukauduttava sen tuomiin uusiin tilanteisiin.
Poikkeuksellisissa olosuhteissa oikean tiedon jakaminen on ratkaisevaa. Muuten mielikuvitus alkaa täydentää puutteellista tietoa kuvitelmilla. Organisaation viestinnässä kaikkien osapuolten ajan tasalla pitäminen on ehdottoman tärkeää. Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on varmistaa viestintä. On löydettävä toimiva vuorovaikutus yksittäisten ihmisten ja erilaisten ihmisryhmien kanssa. Sidosryhmät eivät ole kasvoton massa vaan joukko ihmisiä.
Muiden kanssa on yhdessä
Vuorovaikutukseen tarvitaan kykyä ratkaista ongelmia sekä taitoja olla rakentava, kannustava ja rohkaiseva. Vuorovaikutusta syventävät empatia, kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan. Onnistuneeseen vuorovaikutukseen tarvitaan lisäksi ymmärrystä omasta tunne- ja kokemushistoriasta, omien ennakkokäsitysten havainnointi- ja säätelykykyä sekä keskustelu- ja ilmaisutaitoja. Harva ihminen voi olla hyvä näissä kaikissa. Minun täytyy tuntea itseni mahdollisimman hyvin, jotta voin pyytää apua asioihin, joihin omat kykyni eivät riitä.
On ollut ilahduttavaa havaita, että taideoppilaitosten opettajien, oppilaiden ja perheiden välille on syntynyt uusi side. Heitä yhdistää ratkaisujen etsiminen yhteisen esteen poistamiseksi. Erilaiset somevertaisryhmät ovat olleet useille innostaja ja akuutin tilanteen pelastajia. Oman oppilaitokseni henkilökunnan luovien ratkaisujen määrä on ollut huikea!
Keski-Helsingin musiikkiopiston muskari-insertti syntyi spontaanisti erään opettajan ja hänen muusikko-näyttelijänä toimivan aikuisen lapsensa kesken. Toteutus tehtiin itsenäisesti kotona. Opisto kiittää.
Mitä sitten kun pandemia on hävinnyt? Kriisin jälkeen alallemme jäävät lähiopetusta täydentävät parhaat käytänteet. Epäviralliset vertaisverkot jäävät elämään aktivoituakseen aina tarpeen vaatiessa. Tilanteen pakko on opettanut meille kaikenlaisten härpäkkeiden, alustojen, laitteiden, mikkien ja minnien, plugareiden ja flygareiden käyttöä sekä monipuolistanut etätehtävien käyttöä ja uusinut toimintatapojamme. Ja myös laajemmin: Muuttanut käsitystämme oppimisesta.
Olenko johtanut muutosta?
- Olen antanut aikaa keskustelulle. Kahdenkesken ja erilaisissa ryhmissä.
- Olen antanut paikan keskustelulle. Puhelimet, kokoushuoneet ja virtuaalit tilat.
- Olen päättänyt ajallaan asioista, joista minun on päätettävä.
- Olen kuunnellut. Pelkoa riittämättömyydestä. Iloa keksimisestä.
- Olen antanut tilaa luovuudelle. Tai erilaisille mielipiteille.
- Olen jakanut omat huoleni.
- Olen uskaltanut sanoa: En tiedä.
- Olen jakanut vastuuta. Sekä esimiehilleni että alaisilleni.
- En ole ottanut vastuuta asioista, jotka eivät ole vastuullani.
- En ole ollut muutoksen tiellä. Toivoakseni.
- Mikä on sinun listasi?
Suuri kriisi näyttää ihmisten reaktiot paljaimmillaan. Vaikka yhteiskuntamme toipumiseen menee pitkään, toivon kuitenkin, ettei se toivu ennalleen. Toivon, että uuteen maailmanjärjestykseen jää inhimillisyyttä ja toisten auttamisen halua edes ripaus enemmän. Nyt on siihen olisi mahdollisuus.
Turvavälitetään toisistamme!
Olen Petri Aarnio, Keski-Helsingin musiikkiopiston rehtori. Sydäntäni lähellä on lasten ja nuorten elämyksellinen, oivaltava ja iloinen yhteismusisointi. Haluan tehdä maailmaa paremmaksi ja siksi olen aktiivinen musiikkikasvatuskentällä. Toimin Suomen musiikkikasvatusseura – FiSME:n puheenjohtajana ja pyydettäessä myös kouluttajana. Pidän verkkopäiväkirjaa osoitteessa https://reksin.vuodatus.net/.